Olin parasta aikaa elämäs elämäni parasta aikaa
Tavoitellen sitä pientä palasta taivaast.
Ei koskaan matalaa aitaa.
Alko tuntuu, että hautaa täs samalla kaivaa.
Aina ankara itseäni kohtaan.
Vaikee heikkouksia itsessäni kohtaa.
Ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani.
Makasin päiviä vaan lattialla tuskissani.
Istuin Pariisin taksis ja mietin, et mä halusin kuolla.
Ajoin hautausmaan ohi, mitä, jos maatuisin tuolla.
Tottunu olee vahvin aina kaikist,
Mut nyt unelmat oli muuttunu painajaisiks.
Pelkäsin huomista, en halunnut herää.
Oli hetki, kun en mistään mitään tajunnu enää.
Itsetutkiskelun kautta mä sain elämästä otteen taas.
Ilman apuu en ois enää täällä ollenkaan.
Tää menee niille, joil on paha olla.
Kun elämä lyö sata-nolla.
Oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä.
Nyt aurinko paistaa, horisontti siintää edessä.
[x2]
Puhelin soi kesken haastattelun mutsi kerto uutisen.
Mut jo ennen kun vastasin mielessäni kuulin sen.
Jostain tiesin, että isä ei oo täällä enää.
Mun esikuva järven jäällä lepää.
Hetkessä ystävänsä ikuisuuteen menettää
Ja se rikkoo äijän, vaikka on rikki jo ennestään.
Elämä jatkuu, karavaani jatkaa kulkuaan,
Vaik joskus tuntuu, että tähän paskaan alkaa turtumaan.
Koskaan ei saa katkeroituu, eikä liikaa kyynistyy.
Ei turhaan jossitteluun syyllistyy.
Perhe yhdistyy, ja musiikist saa voimaa jatkaa.
Vaikka tänään ois paha olla, koita jaksaa.
Tää menee niille, joil on paha olla.
Kun elämä lyö sata-nolla.
Oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä.
Nyt aurinko paistaa, horisontti siintää edessä.
[x2]
Oon maannu lattialla, miettiny miten täällä selvitään.
Oon huutanut keuhkot pihalle, on tuntunut, ettei pysty hengittää.
Mut oon täällä vielä, en anna pelon mua koskettaa
Ja nyt oon siellä missä muhun ei voi koskeakaan.
Mut oon täällä vielä, en anna pelon mua koskettaa
Ja nyt oon siellä missä muhun ei voi koskeakaan.
Tää menee niille, joil on paha olla.
Kun elämä lyö sata-nolla.
Oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä.
Nyt aurinko paistaa, horisontti siintää edessä.
[x2]